Käsin puhallettu vanha lasi on 1800-luvun ja 1900-luvun alun talojen ikkunoissa usein se osa, jonka arvon huomaa vasta kun se on jo särkynyt tai heitetty lavalle. Tämä artikkeli on tarkoitettu vanhan talon omistajalle, remontoijalle ja taloyhtiön hallitukselle, joka miettii, kannattaako ikkunoiden lasit säilyttää vai vaihtaa. Kun tunnistat käsin puhalletun lasin, osaat suojata sen remontissa ja välttää virheen, jota ei saa korjattua.
Miksi käsin puhalletulla lasilla on väliä
Suomessa ikkunalasi tehtiin pitkään lieriömenetelmällä. Lasinpuhaltaja puhalsi sulasta lasista pitkän sylinterin, joka halkaistiin ja silitettiin uunissa tasaiseksi levyksi. Menetelmä jätti lasiin jälkiä, joita ei voi jäljitellä täydellisesti koneella.
Konevedetty lasi yleistyi 1920-1930-luvuilla, ja float-lasi syrjäytti sen 1960-luvulta alkaen. Siksi aidosti käsin puhallettua ikkunalasia on jäljellä lähinnä ennen 1930-lukua rakennetuissa taloissa, kirkoissa, kartanoissa ja vanhoissa puukaupunginosissa, kuten Porvoossa, Raumalla ja Turun Portsakassa.
Lasi on osa rakennuksen historiaa. Suojelluissa kohteissa Museovirasto ja paikallinen maakuntamuseo suosittavat alkuperäisten lasien säilyttämistä aina kun se on mahdollista. Alkuperäisellä lasilla on usein myös rahallista arvoa, koska uusi käsin puhallettu restaurointilasi maksaa moninkertaisesti tavalliseen float-lasiin verrattuna.
Näin tunnistat käsin puhalletun vanhan lasin
Kokenut lasimestari ei aloita koskettamalla lasia. Hän katsoo ensin heijastusta. Asetu ikkunan viereen ja katso lasia jyrkästä kulmasta niin, että siinä heijastuu suora linja, kuten räystäs, lipputanko tai naapuritalon nurkka.
Float-lasissa heijastus pysyy suorana. Käsin puhalletussa lasissa linja vääristyy, notkahtelee ja venyy epäsäännöllisesti. Liikuta päätäsi hitaasti sivulta toiselle, niin vääristymä ”elää” lasin pinnalla.
Muut tuntomerkit, joita ammattilainen tarkistaa:
Kuplat – pienet ilmakuplat, jotka lieriölasissa ovat usein venyneet pitkulaisiksi samaan suuntaan.
Epätasainen paksuus – sama ruutu voi olla toisesta reunasta noin 1,5 mm ja toisesta 2,5 mm.
Juovat ja vetojäljet – ohuita, kaarevia raitoja, jotka näkyvät parhaiten vastavalossa.
Sävy – reunalta katsottuna vanha lasi on usein vihertävä tai hieman harmaa raaka-aineiden epäpuhtauksien takia.
Pinnan elävyys – pinta tuntuu sormella liu’uttaessa lähes huomaamattoman aaltoilevalta.
Yksi tuntomerkki ei vielä todista mitään. Varmuus tulee vasta, kun useampi näistä täsmää.
Vetolasi vai puhallettu lasi – ero, joka hämää
Yleisin väärinkäsitys on, että kaikki aaltoileva vanha lasi olisi käsin puhallettua. Ei ole. Konevedetyssä lasissa, jota valmistettiin esimerkiksi Fourcault-menetelmällä, on myös selvää aaltoilua.
Ero näkyy aaltoilun suunnassa. Vetolasissa aaltoilu kulkee yhdensuuntaisina raitoina koko ruudun läpi, vähän kuin kevyt pyykkilauta. Kuplia on vähän tai ei lainkaan. Käsin puhalletussa lasissa vääristymät ovat epäsäännöllisempiä, kuplia on enemmän ja paksuusvaihtelu on suurempi.
Rajatapauksia on silti paljon. 1910-1920-luvun taloissa voi samassa ikkunassa olla sekä puhallettua lasia että myöhemmin vaihdettua vetolasia. Siksi jokainen ruutu kannattaa arvioida erikseen eikä tehdä johtopäätöstä koko talosta yhden ikkunan perusteella.
Float-lasin voi sulkea pois myös UV-lampulla. Float-lasin tinapuoli hohtaa lyhytaaltoisessa UV-valossa heikosti, vanha lasi ei. Lasialan ammattilaisilla tällainen tunnistuslamppu on usein mukana.
Myytti: lasi valuu vuosisatojen aikana alaspäin
Sitkeä tarina kertoo, että vanha lasi on alareunastaan paksumpi, koska se on hitaasti valunut painovoiman vaikutuksesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Lasi on huoneenlämmössä niin jäykkää, ettei se virtaa havaittavasti edes tuhansissa vuosissa.
Paksuusero johtuu valmistuksesta. Käsin puhallettu levy oli epätasainen, ja lasimestari asensi ruudun yleensä paksumpi reuna alaspäin, koska se tuntui tukevammalta. Vanhoista ikkunoista löytyy myös ruutuja, joissa paksumpi reuna on ylhäällä tai sivulla. Ne kertovat asentajan valinnoista, eivät valumisesta.
Yleisimmät virheet vanhan lasin kanssa
Ensimmäinen virhe tapahtuu ikkunaremontin alussa. Puitteet viedään maalinpoistoon tai kittiä irrotetaan kuumailmapuhaltimella, eikä laseja ole ensin irrotettu. Ohut ja epätasainen lasi halkeaa helposti lämpöshokista, ja kuumailmapuhallin on yksi yleisimmistä syistä särkyneisiin alkuperäisiin ruutuihin.
Toinen virhe on pesu kaapimella tai teräsvillalla. Vanha lasi on pehmeämpää ja naarmuuntuu helpommin kuin moderni float-lasi. Maalitahrat kannattaa poistaa varovasti pehmentämällä ja mikrokuituliinalla, ei terällä.
Kolmas virhe on heittää ehjät lasit pois, kun ikkunat uusitaan. Vaikka omaan taloon tulisi uudet ikkunat, ehjille alkuperäisille laseille löytyy usein ottaja. Entisöijät ja rakennusperinnekeskukset tarvitsevat varaosalasia. Ruudut kannattaa pakata pystyyn pahvin väliin kuivaan ja lämpötilaltaan tasaiseen paikkaan.
Tyypillinen tilanne on taloyhtiö, joka on 1910-luvun puukerrostalossa päättänyt kunnostaa ikkunat ja saa tarjouksen, jossa ”lasit uusitaan samalla”. Hallituksen kannattaa kysyä erikseen, onko alkuperäiset lasit tarkoitus säilyttää, ja kirjata se sopimukseen.
Korjaus, korvaaminen ja lasin hinta
Kun alkuperäinen ruutu on rikki, vaihtoehtoja on kolme. Kokonaisia vanhoja ruutuja voi leikata pienemmiksi korvaaviksi ruuduiksi, mikä onnistuu kokeneelta lasimestarilta mutta vaatii tavallista enemmän hukkaa, koska epätasainen lasi ei halkea yhtä ennustettavasti kuin float-lasi.
Toinen vaihtoehto on uusi suupuhallettu restaurointilasi. Sitä valmistetaan Euroopassa edelleen, esimerkiksi saksalainen Glashütte Lamberts tunnetaan tästä. Hinta on tyypillisesti 150-400 €/m² ennen leikkausta ja asennusta, ja toimitusaika voi olla useita viikkoja.
Kolmas vaihtoehto on vetolasi tai valssattu restaurointilasi, joka jäljittelee vanhaa ilmettä. Se on puhallettua lasia selvästi edullisempaa, ja moni lasiliike pystyy tilaamaan sitä. Suojellussa kohteessa materiaalivalinta kannattaa sopia museoviranomaisen kanssa ennen tilausta.
Vanhaa lasia ei kannata siirtää eristyslasielementtiin. Ohut, epätasainen lasi ei sovi tehdasvalmisteiseen eristyslasiin, ja koko alkuperäisyyden arvo menetetään. Lämpötaloutta parannetaan perinnerakennuksissa yleensä tiivistämällä puitteet ja kunnostamalla sisäpuitteet. Lisätietoa työtavoista löydät artikkelista vanhan ikkunalasin entisöinti perinnerakennukseen.
Kirkkojen ja julkisten rakennusten lyijylasi-ikkunoissa on usein samaa käsin puhallettua lasia, mutta niiden entisöinti on oma erikoisalansa. Eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa kirkkolasin ja kotilasin entisöinnin erot.
UKK
Miten erotan käsin puhalletun lasin float-lasista nopeasti?
Katso lasia jyrkästä kulmasta niin, että siinä heijastuu suora linja. Float-lasissa linja pysyy suorana, käsin puhalletussa se vääristyy epäsäännöllisesti. Kuplat ja vaihteleva paksuus vahvistavat havainnon.
Voiko vanhan lasin leikata pienemmäksi?
Voi, mutta työ vaatii kokemusta. Epätasainen paksuus ja jännitykset lisäävät halkeamisriskiä, joten leikkaus kannattaa antaa lasimestarille, joka on käsitellyt vanhaa lasia aiemmin.
Paljonko uusi käsin puhallettu lasi maksaa?
Suupuhallettu restaurointilasi maksaa tyypillisesti 150-400 €/m² ennen leikkausta ja asennusta. Pienissä ruuduissa kokonaishintaan vaikuttaa eniten työ, ei lasin neliöhinta.
Ennen kuin kosket vanhaan ikkunaan
Tarkista lasit heijastuskokeella ennen kuin remontti alkaa, ja merkitse alkuperäiset ruudut teipillä tai numeroinnilla. Irrota lasit ennen lämpökäsittelyä, säilytä ehjät ruudut ja kysy suojellussa kohteessa museoviranomaisen kanta ajoissa. Jos tarvitset tekijää, jolla on kokemusta juuri vanhasta lasista, katso suomalaisia lasin entisöintipalveluja tarjoavia ammattilaisia ja pyydä heiltä esimerkkejä aiemmista perinnekohteista.